Kotiyleisön menossa mukana:

Vatajankosken SähköOptikko KangasniemiKauppa ja Kahvila Wihtis

Pohjois-satakuntalaisittain monien katseet kääntyivät jälleen maakuntamme ainoaan miesten kesäpalloilun pääsarjajoukkueeseen, Kankaanpään Mailaan. Mollivoittoinen kausi päättyi kuitenkin iloon, kun viiden voiton putken päätteeksi joukkue säilytti pääsarjapaikkansa myös kaudelle 2018.

Käsittämätön loppukausi toi esiin kaivatun voimavaran: Seutukunnan tuen. Perinteinen negatiivinen keskustelunsävy kääntyi lopulta vahvaksi tueksi joukkueen osoittaessa selkärankaansa sarjan ratkaisuhetkillä. Eihän me haluta alasarjoihin pelailemaan? Eihän Siilinjärvestä ole karsintasarjassa mihinkään?

Hyvä esimerkki kannattajien tuesta ratkaisuhetkillä yleisömäärä ainoaksi jääneessä kotikarsintaottelussa Siilinjärven Pesistä vastaan. 1214 katsojaa oli käytännössä kauden ennätysyleisö, jos luvuista poistetaan Porissa järjestetty ottelu ja yksi teemapeli. Lopulta myös KaMa oli juuri niin ylivoimainen SiiPeä vastaan kun satakuntalaisyleisö toivoi. Kaudesta jäikin erittäin hyvä maku - Vaikka katastrofi olikin enemmän kun lähellä.

Nyt täytyy vain toivoa, että seurapomot saavat pidettyä joukkueen rungon mahdollisimman hyvin kasassa, vahvistaen sitä muutamalla täsmähankinnalla.

Niin, ja onhan Kankaanpäässä vielä mahdollisuus juhlia SM-kultaakin. Joukkueen B-pojat ovat yhden voiton päässä loppuotteluista. Siellä vastaan asettuisi Perttu Ruuskan vahvistama Halsuan Toivo. On muuten aika poika tämä Ruuska - Tässä tapauksessa pojittelu lienee vielä sallittua...

***

Naispesiksen puolella kausi on ollut myös satakuntalaisittain vilkas. Porin Pesäkarhut on vetänyt tälläkin kaudella mukavasti porilaisyleisön mukaan Erku Areenalle, ja mikäs siinä kun pelikin on kulkenut.

Pesäkarhuilla on loistava mahdollisuus napata seurahistorian toinen kultamitali, kun joukkue nappasi finaalipaikan kukistaessa välierissä yhden 2000-luvun pesisdynastian, Lapuan Virkiän.

Satakuntalainen sisu on jalostunut ilmeisesti koko seudun pesispiiriin, sen verran uskomattomien vaiheiden jälkeen finaalipaikka irtosi. Joukkue voitti neljännen ja viidennen välieräottelun vasta kotiutuslyöntikilpailun jälkeen.

Viidennessä ottelussa Virkiä johti Lukkarilassa pelatussa ottelussa kotiutuskisan aloittavan sisävuoronsa jälkeen jo "käytännössä ratkennein" 3–0- lukemin, mutta niin vain Pesäkarhut kampesi neljä juoksua ja tuuletteli finaalipaikkaa.

Loistokausi odottaa enää kruunuaan. Pesäkarhut hävisi avausfinaalin Kaupissa Manse PP:lle, mutta mikäli virheiden määrä saadaan minimoitua, joukkueella on erinomainen mestaruusmahdollisuus. Mikä olisikaan sen hienompaa kun SM-pokaalin nostelu kotikentällä neljännen finaalin päätteeksi? Se on varmaa että lauantain 2. kotiottelussa tunnelmaa riittää!

Ja pakko nostaa peukkua myös tamperelaisen pesäpallon nousulle. Naisten ensimmäistä loppuottelua oli Kaupin pesäpallostadionilla katsomassa yli 1700 katsojaa! Kaukana on nämä ajat, jolloin katsojat voitiin esitellä pelaajille...

***

Itse lajin kannalta kuitenkin kaikista tärkein kriteeri on jatkuvuus. Jos pesäpallolla menee Satakunnassa hyvin tai vähintäänkin kelvollisesti edustustasolla, niin menee myös junioripuolella.

Lisenssipelaajien määrä on ollut viime kausina hyvässä nousussa, eikä syyttä. Lajin parissa tehdään erinomaista työtä monissa suurissa pesiskaupungeissa, joidenka tueksi on noussut myös pienempiä paikkakuntia, joissa tehdään resursseihin nähden hienoa ja pyyteetöntä työtä.

Jussi Valli