Tour De Ski saatiin miteltyä jo yhdennentoista kerran. Kiertue tarjosi jälleen kerran draamaa ja oli sekä miehissä että naisissa viime vuosia tasaisempi. Kiertueella on ehdottomasti paikkansa kalenterissa mutta kritiikkiäkin pitää antaa.

Turneen avaus suksittiin Sveitsin Val Müstairissa. Kyseisessä paikassa on aiemminkin hiihdetty sprinttikisoja samalla radalla mutta yhteislähtöä ei ainakaan miesmuistiin. Rata itsessään oli yhteislähtökilpailuiden irvikuva tiukkoine mutkineen ja kapeine kohtineen. Latu saikin moitteita suomalaishiihtäjiltä ja myös kanssasisarilta. Onkin erikoista että FIS:n standardit tuntuvat olevan erilaiset, on sitten kyseessä Keski-Euroopassa tai Pohjoismaissa järjestettävä kisa.

Erikoista oli myös se että naisten viiden kilometrin kisassa kisan ainoa bonussekuntipiste oli reilu puolen kilometrin kohdalla kun hiihdetty oli vasta noin kaksi minuuttia. On sanomattakin selvää että mikäli lähtöpaikka kisaan on kahdenkymmenen heikommalla puolella, sprinttipisteitä ei kannata edes yrittää vaikka olisikin kisan kovimpia menijöitä. Val Müstairin kaltaisella yhteislähtöradalla ohittaminen alkuvaiheen ruuhkissa on erittäin vaikeaa.

Toinen epäreilu bonussekuntien jako tapahtui Oberstdorfin takaa-ajokilpailussa, kun kolme ensimmäistä maaliintulijaa saivat bonussekunteja. Kun Tourin kärkikamppailua halutaan pitää tiukkana aivan viimeiseen kisaan saakka, näiden bonuksien jakaminen ei sitä ainakaan edesauta. Jos kyseisessä kilpailussa on pakko jakaa bonussekunteja, ne oltaisiin voitu jakaa vaikka osuusaikojen parhaille.

Bonussekunneista on ylipäätään käyty isoa keskustelua, ovatko ne reiluja ja pitäisikö niitä edes jakaa. Muun muassa monet mediat laskivat että Matti Heikkinen olisi voittanut Tourin mikäli se olisi mitelty ilman bonussysteemiä. Mielestäni bonussekunnit ovat kuitenkin sopivia Tourin luonteeseen – muutamia irvokkaita hyvityssekunteja lukuun ottamatta.

Itse Tour meni suomalaisittain jopa erinomaisesti. Krista Pärmäkoski sekä Matti Heikkinen tykittivät koko Tourin erinomaisia sijoja ja nostivatkin kotikisakuumetta hienosti. Myös Anne Kyllösen ja Kerttu Niskasen nousukuntoa uhkuvat loppukiertueen suoritukset olivat lupauksia antavia.